maanantai 17. joulukuuta 2012

The beginning

Olen miettinyt blogin perustamista siitä lähtien kun itse aloitin niiden lukemisen eli suunnilleen vuodesta 2007. Silloisen 14 vuotiaan Oonan teksti olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa, luojalle kiitos olen aina ollut saamaton eikä uskalluskaan tuolloin tainnut riittää oman elämän esittelyyn ja siitä kirjoittamiseen. Aika ajoin olen leikitellyt ajatuksella omasta blogista, mutta vastaan on tullut aina oma pää, ei mun elämässä tapahdu mitään erikoista. Nyt, kohtuullisen viiden vuoden harkinta-ajan jälkeen, olen vihdoin päässyt tulokseen, että jos kerran käytän useamman tunnin päivässä siihen, että selaan kuvia muiden sämpylöistä ja luen heidän hammaslääkärikäynneistään, voin myös itse kirjoittaa omistani, vaikkei ketään kiinnoistaisikaan. Vaikka tosin, kiinnostaahan minuakin.

Minun blogini tulee (toivottavasti) olemaan sellainen kuin minäkin, sujuva sekamelska kaikkea, mitä ikinä nyt tulenkaan tekemään. Sämpylää ja hammaslääkäriä, arkea ja ehkä vähän juhlaakin. Valtaosa päivästäni kuluu yleensä töissä tai kotona, johtuen kolmivuorotyöstäni, jonka ansiosta aikataulujen järjestäminen ystävien kanssa on oma taiteenlajinsa. Kotona viihtymiseen tosin liittyy myöskin ehkä se, että rakastan kotiani valtavasti. Olen aina ajatellut, että ensimmäinen oma kotini tulee olemaan likainen, muovimatollinen kerrostaloluukku, jonka käytävillä naapurin pirinistit pyrkivät omiin koloihinsa ja vaikka kuinka kovasti haluaisi sisustaa, ei varaa kuitenkaan olisi muuhun kuin ystävän isotädin lahjoittamiin kissankusisiin sohviin. Sanotaanko nyt niin, että eihän se nyt (onneksi) ihan niin mennyt. Kotijutut ovat siis luultavasti kovin suosittuja aiheita.


 Saa nähdä mitä tästä nyt ylipäätään tulee, voi olla että innostun tästä touhusta ja blogista tulee harrastus, voi olla, että kyllästyn kahden päivän kuluttua ja tämä jää. Sen verran olen ainakin pihalla, etten tiedä yhtään, kuinka koko blogger toimii, eli kuinka voisin muokkailla blogia tai esimerkiksi lisätä bannerin. :D Aika näyttää.


Kuvituksena toimii muutama instagramkuva, niin minusta, kodista kuin niistä sämpylöistäkin, vaikka tällä kertaa kuvassa onkin vain Tallinnassa hörppäistyt kahvit. Ja instakuvat sen takia että kameran johto, jolla kuvat saa siirrettyä, on paikassa x....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti